Spurgun tarina

Keke oli ollut nuorempana kovanaama. Koulussa hän oli koulukiusaaja, joka oli hankkinut uskottavuutta koulun käytävillä maistellessaan ensimmäisten joukossa alkoholia. Arvosanat olivat olleet niin huonoja, että yläkoulu oli kerrattu läpi viidessä vuodessa ja ammattikoulukin oli jäänyt melkein kesken, Keke oli käynyt siellä lähinnä syömässä. Silti opettajat olivat lyöneet hänelle talonrakentajan paperit kouraan, vaikkakin vain verukkeena päästäkseen resursseja kuluttavasta ongelmanuoresta eroon. 

Keke tuuletti mieluummin kaljakassin kanssa kaveriporukassa, lähiön puistoissa ja ostareilla, toisinaan hän teki kavereidensa kanssa täsmäiskuja Helsingin ydinkeskustaan missä tapahtui aina, ja missä varmasti pääsisi tappelemaan ja sikailemaan. Keken jengillä oli myös tapana piirittää heiveröisiä teinejä porukalla ja viedä heidän arvotavaransa, rahat, kellot, joskus jopa vaatteet päältä. Merkkivaatteita sai myös kaupasta, Keke kävi vaihtamassa kuteensa tavarataloissa, jätti vanhat vaaterekkiin roikkumaan ja käveli uudet niskassaan kaupan ovista ulos kuin kuka tahansa muukin.

Monet tuon aikaisista kavereista olivat jo kuolleet, iso osa huumeisiin, toinen osa oli viettänyt aikaa vankilassa enemmän kuin vapaalla siviilissä, melkein kaikki olivat tuhonneet elämänsä päihteiden vuoksi. Kekekin oli joskus istunut, mutta tarkoituksella, hän vihasi kylmää ja viimaa ja oli tarkoituksella hankkinut tuomion, joka kesti suunnilleen koko talven ajan. Pakkasessa nukkuminen oli hengenvaarallista ja vaikka moni luuli Kekeä jo osin niin aivokuolleeksi ja älyllisesti vajavaiseksi, niin Keke osasi suunnitella ja järjestellä juonia elämän koossa pitämiseen. 

Huumeisiin hän ei ollut lähtenyt, kannabista hän poltti joskus jos sitä oli tarjolla, mutta harvemmin. Keke eli alkoholilla ja pelastusarmeijan ilmaisilla lounailla, joita sai arkisin kerran päivässä. Keken vakiopaikkoja olivat kesäisin lähiön puistot, syksyllä ja välikausina keväisin hän liikkui lähempänä keskustaa, jossa toimeentulo oli suhteessa helpompaa. 

Hän oli keksinyt päivystää sataman terminaalissa silloin kun laiva päätti risteilynsä takaisin Helsinkiin täynnä viihteellä juovuksissa olevia matkustajia, jotka heltyivät hänen langettamaansa ansaan. Keke istui maassa edessään kyltti, jossa pyysi rehellisesti kaljarahaa ja valmiita tuotteita. Se oli osoittautunut tehokkaaksi ja halvaksi keinoksi selvitä useitakin päiviä, Kekestä oli tullut varsin kuvattu somekohde. Eikä häntä haitannut, hän suostui rypemään kunhan vain saisi tarvitsemansa.

Oli Keke tehnyt töitäkin. Hän oli ollut nuorempana rakennustyömaalla, kun hänen vanhin veljensä oli ottanut hänet töihin apumieheksi. Veli oli elkeiltäänkin kuin esikoinen, johtajatyyppi, eikä Keke ollut ikinä tullut veljensä kanssa suuremmin toimeen. Veli oli leikkinyt pelastajaa, sanonut, että Keken olisi aika aikuistua ja loputtaa tuo jatketun nuoruuden eläminen, vaikka veli itsekin joi kuin sieni. Hän oli vain olevinaan, joi salaa muilta piilossa, mutta teki töitäkin humalassa.

 Keke sentään oli rehellinen juoppo, joka ei esittänyt mitään ja veljelle lopulta liian kova pala. Keke oli tullut veljenpoikansa ristiäisiin humalassa, silläkin riskillä että oli valittu toiseksi kummisedäksi ja räjähtänyt kastehetkellä nauramaan kun hän kuuli kummilapsensa saaneen nimekseen Teppo. Kekeltä oli lohjennut automaation voimalla, että seuraavan on pakko olla Matti, ja veli oli antanut lopputilin heti seuraavana päivänä. Sen koommin hän ei ollut kuullut veljestään mitään. 

Keke näki välillä kummipoikaansa, he molemmat vaikuttivat samalla alueella. Teppo asui Punavuoressa ja kulki merkkivaatteissa tukka taakse kammattuna, Keke itse istui viinapullo kädessä puiston penkillä. Teppo ei selvästi tunnistanut setäänsä, eikä Keke ollut uskaltanut koskaan lähestyä Teppoa. Häntä hävetti, hän oli suvun musta lammas, jonka suruviestiä kaikki tuntuivat odottaneen jo vuosia. Keke oli kuitenkin sitkeä ja haistatteli mielessään perheelleen, varsinkin veljelleen ja veti syystä vielä suurempia määriä turruttaen itsensä lopulta tiedottomaan tilaan.

 Joskus onnekseen hän heräsi kisahallin putkasta, josta sai joskus syötävääkin lämpimän kumipatjan lisäksi, häntä ei häirinnyt sekään, ettei putkasta sammutettu kirkkaita valoja yöksi. Hän ymmärsi kyllä, että sen oli tarkoitus suojella häntä häneltä itseltään. Kameroista seuraavat poliisit pitivät kyllä hänestä huolen, ainakin yö kerrallaan. 

Mutta Teppo oli kova pala. Juppi ja orastava alkoholisti. Keke vaistosi ja tunnisti tutut riskitekijät, kun hän katseli aamuyöllä kotiin horjuvaa veljenpoikaansa sivusta seuraten. Isäänsä tullut, vaikkakin ilmeisen menestyvä. Kekellä olisi ollut sanottavaa, vaikka hän vielä keräsi rohkeutta. Jos hän vain onnistuisi pysäyttämään Tepon, hänen maanisen vauhtinsa ja suuret luulot itsestään, ja vielä niin, ettei Teppo koskaan ymmärtäisi puhuvansa kummisetänsä kanssa. Se outous tuossa spurgussa saisi ehkä hänet miettimään, se jokin mikä tuntuisi niin kovin tutulta.