Tie auki taivasta myöten

Tepon äiti oli soittanut yllättäen kesken työpäivän. Äiti oli pyytänyt Teppoa syömään kotiin sunnuntaina, pikkuvelikin kuulemma kaipaili, vaikka Tepon mielestä tämä viihtyi vain koneellaan omien peliensä ja kavereidensa kanssa. Äiti osasi kyllä vedota tunteisiin ja hän olikin jo suostunut tulemaan, mutta puhelun jälkeen hän tunsi syvää ahdistusta. Isä oli pahansuinen, varsinkin humalassa. Ja sitä hän yleensä viikonloppuisin olikin, pysyi selvänä vain töiden takia ja ylpeili kerskaillen omalla työmäärällään. Maailman paras kirvesmies, omasta mielestään. 

 Teppo ei häntä oikeasti kiinnostanut, isän humalatila oli vain konflikti, joka odotti tapahtumistaan. Ja vaikkei isä ollutkaan koskaan käynyt häneen fyysisesti käsiksi, Teppo oli monesti mielessään valmistautunut nöyryyttämään isäänsä. Hän muisti elävästi erään joulun lapsuudessaan, jolloin isä oli ollut ensin hilpeä, sitten hiljainen ja lopuksi pelottava. Äiti oli lopulta ottanut hänet ja vielä konttaavan veljen mukaansa ja vienyt heidät autolla mummolaan. Nykyisin Teppo ymmärsi, että isä oli varmasti lyönyt äitiä, vieläpä jouluaattona. Asiasta ei silti oltu koskaan puhuttu sen enempää.

 Teppo muisti tunteen selvästi, eikä hänellä ollut isälleen enää nykyisin mitään asiaa. Hän ei suotuisi humalaisen juopon mielivaltaisin jyrän alle, ei vaikka äidillä ei varmasti ollut enää kovin montaa askelta itkuun, kun tämä oli Teppoa pyytänyt sunnuntailounaalle. Sen sunnuntain hän oli lopulta viettänyt ystävänsä kanssa ensin pubissa, sitten yökerhossa sulkemiseen asti. Äidistäkään ei enää ollut kuulunut mitään.

Teppo oli hiljattain kohdannut hyvin erikoisen asiakkaan. Noin kolmekymppinen mies oli kävellyt myymälän ovesta sisään oransseissa työmiehen housuissaan ja pilottitakissaan. Teppoa oli ensin huvittanut ajatus, että tuo mies oli kuin mörrimöykky, vakava ja surullisen oloinen. Hän oli arvioinut miehen keskiluokkaa edustavaksi duunariksi, ehkä esimiestason tekijäksi. Mies oli ollut asiallinen, puhunutkin hiljaa ja rauhallisesti.

Mies oli ollut selvästi tietoinen tarjouksista, joissa oli firmalle huono kate ja joiden tarkoitus oli vain saada ihmisiä sisään liikkeeseen. Mies oli jotenkin osannut ohittaa nuo sisäänheittotarjoukset ja väistänyt ne suoraan. Teppo päätti käyttää myyntitekniikkaa, jossa hän ohitti myös kaikkein kalleimmat tuotteet ja lähtenyt tarjoamaan vasta kolmanneksi kalleinta sohvaryhmää. Mies oli ollut kuin betoniin seisomaan valettu, tämän ilmeestä ei saanut minkäänlaista otetta tai selkoa. Hän oli vain kysellyt ominaisuuksia ja lopulta pyytänyt Teppoa näyttämään seuraavaa sohvaryhmää. Asiakkaan leipomisesta ja kaulimisesta ei ollut mitään hyötyä. Se ärsytti Teppoa entisestään. 

Lopuksi Teppo oli uupunut miehen silminnähtävään patsasteluun ja tarjonnut kymmenen tuhannen euron arvoista sohvaryhmää. Hän haukkonut henkeään, kun tämä oli vakaalla äänellä ilmoittanut ottavansa tämän sohvien Mersun kaikilla saatavilla olleilla lisävarusteilla ja ominaisuuksilla. Kauppaa tehdessään Teppo oli äimistynyt entisestään, mies ei ollut edes hakenut luottoa vaan maksanut koko summan käteisellä. Yksityisenä henkilönä ja omalla nimellään. Mies oli kiittänyt selkäpiitä kylmäten, vakaan rauhallisesti ja kävellyt kaupasta ulos.

 Teppo oli yrittänyt kuikuilla ikkunasta, minkälaisella autolla mies oli tullut, muttei tämä oli kadonnut pimeään syysiltaan kuin olisi hypännyt laiturilta ja sukeltanut veden alle. Mies oli romuttanut kaikki Tepon tekemät olettamukset, tulotasosta lähtien ja omituisimpana Teppo piti sitä, ettei mies ollut kuin keskivertoduunarin oloinen. 

Tepon oli joskus tuskaisen vaikeaa pysyä paikallaan. Hän oli lauantaiaamuna herännyt sohvaltaan nakkikioskilta haettu styroksivuoka sylissä ja kironnut päänsärkyään. Hän oli maannut paikallaan tunnin, noussut istumaan ja televisiota tuijottaessaan puntaroinut omaa oloaan. Töihin olisi mentävä vasta maanantaina, sunnuntain hän voisi käyttää hyödyksi ja keskittyä johonkin olennaiseen.

 Teppo avasi puhelimensa ja alkoi kahlaamaan sosiaalista mediaa. Hän huomasi taas kalliilla rahalla ostetun mainoksen arvostetusta ja hintavasta koulusta, jota hän seurasi somessa aktiivisesti. Tämä yritys tarjosi erikoistumista vastaavaa opiskelua, joista Teppo uskalsi haaveilla joskus hiljaisina hetkinään, jolloin hän unelmoi tekevänsä joskus jotain luovempaa ja jännittävämpää elääkseen. Hän kykeni kyllä nostamaan veneeseen isojakin vonkaleita ja saavuttamaan suurien summien arvoisia kauppasopimuksia työssään, mutta hänen salainen haaveensa oli päästä mainosmaailmaan sisään. Suunnittelemaan markkinointia, tekemään mainoksia, jopa käsikirjoittamaan niitä. 

Se vaatisi vain muutaman tuhannen euron pääoman, ja sivutyön jolla elättää itsensä opiskelujen ajan. Se olisi jo itsessään elämäntyyli joka olisi kuin elokuvasta. Ilman tukia ja täysin omavaraisesti. Hän olisi vapaa yrittäjä ja osaisi kyllä elättää itsensä myymällä vaikka etuseteleitä kassaneideille, siitä ei tarvitsisi kenenkään huolehtia. 

Teppo kuitenkin jätti ajatuksen tuonnemmaksi, ehkä huomenna. Sitten hän soitti ystävälleen kysyäkseen, lähtisikö tämä keskustaan siihen pubiin, josta oli tullut hänen kaveriporukkansa kantapaikka. Ystävät olivat jo siellä ja olisivatkin kohta soittaneet hänetkin sinne. Teppo kävi suihkussa, kampasi hiukset päälaelta taakse kohti niskaa kuin gangsterielokuvissa, laittoi partavettä kauluspaitansa liepeisiin ja sulki lähtiessään sotkuisen asuntonsa oven.