Novelliblogi - Monta pientä tarinaa ja yksi iso novelli

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Stalkkeri-Pete

Varsinainen miesluolahan tämä varasto on, mietti Pete. Romun määrästä tuli mieleen amerikkalainen reality, sellainen jossa romu on kultaa ja oli vaihdettavissa tuhtiin dollaripinkkaan. Työkoneita, mystisen kiehtovia romulaatikoita, seinällä valtava älytelelevisio ja varaston nurkassa mahtava nojatuoli. Seinällä roikkui myös edellisen vuosikymmen kiireitä mittaava kalenteri, jossa öljytyt tissit pursuisivat narujen väleistä. Moottoripyörän selässä tai auton konepellillä notkui kiiltelevä bikinityttö.  

Paikka oli Peten käytössä ilmaiseksi ja hän oli tehnyt siitä itselleen äärettömän tärkeän linnoituksen. Varaston omisti puutarhuri, jonka hän oli tuntenut nuoresta kisällistä asti. Pete oli aluksi auttanut  kesäpoikana terassien ja pihakivetysten rakentamisessa ja tarpeeksi kannustettuna ja henkisesti tuettuna lähtenyt itsekin kokeilemaan yrittäjyyttä.

Puutarhuri oli kymmenen vuotta vanhempana ollut jonkilainen oppi-isä, mutta aina jotenkin varautunut ja etäinen.
 Hän ei koskaan puhunut paljoa vaan näytti jopa herkältä mieheltä. Siitäkin huolimatta, että tämä oli isokokoinen ja harteikas, rakenteeltaan ehta työmies sänkineen ja möreine puheäänineen. Varmaan juuri siksi he olivat joskus lähentyneet ja sopineet hiljaisia, sanattomia sopimuksiaan. Kunnioitus oli itsestään selvää, ilman sitä heillä ei olisi toisilleen mitään jaettavaa.

Pete piti paikkaa omana puuhanurkkauksenaan, jossa hän nikkaroi puisia huonekaluja tai koriste-esineitä. Niistä sai hyvin sivutuloa, netin kirpputorit ja somen  kierrätysryhmät olivat harrastus, joka kirjaimellisesti maksoi itsensä takaisin. Pienestä tuuletusikkunasta näkyvä Puu-Käpyläkin oli aina hiljainen ja varsinkin syksyisin rauhoittavan inspiroiva maisema.

Käpylässä saattoi bongata myös julkkiksia. Ilmeisesti jopa Suomessa saattoi musiikilla tienata niin paljon, että oli varaa sijoittaa kuusinumeroinen summa asumiseen. Pete näki säännöllisesti näyttelijöitä ja kirjailijoita lähikaupassa tai koiraa ulkoiluttamassa, mutta yksi tulikuuma muusikko erottui muista kollegoistaan räikeästi.

 Outolintu oli räppäri, joka sopi enneminkin Vuosaareen tai Malminkartanon kujille, ei kantakaupungin porvarilliselle pientaloalueelle. Tämä oli kuin kuokkavieras, vieraassa pöydässä ja itseään paremmassa seurassa. Hän ei selkeästi osannut ulkoisia käytöskoodeja, vaikka ajoi harvinaisella urheiluautollaan ja käytti kalliita koruja.

Basson jumputus ei sopinut tänne, kovaääniset paljubileet ja dj:t vielä vähemmän. Lökäpöksy ei piitannut ympäristöstään mitään ja oli täysin tietämätön perinteisistä ja vuosisatoja vanhoista  rituaaleista. Kuin lottovoittaja sikarikerhossa.

Heidän katseensa olivat kohdanneet toistuvasti puistomaisilla pikkukaduilla. Räppäri oli vältellyt katsetta ja ollut elekieleltään ylimielisen uhmaava. Petekin oli alkanut varomaan, vaihtamaan tien toiselle puolelle jos kadun päässä näkyi tuttu hahmo. Ja sitä sai tehdä jatkuvasti, stara oli vilkasta sorttia ja liikkui jostain syystä koko ajan. Hän toimi kotikulmillaan kuin katudiileri.

Julkkis oli jossain haastattelussa sanonut arvostavansa kädentöitä tekeviä ihmisiä, pienyrittäjien bisneksiä ja etenkin puutarhureita ja puuseppiä, joita ihaili kovasti. Peten ammatti oli kuulemma kuin kartellipomolla, tihkui arvoa ja rispektiä. Iso lippiksennosto.

 Pete oli jäänyt koukkuun ja luki kaikki mahdolliset uutiset ja katsoi tämän tubevidot heti kun ne postattiin.  Jos kuulisin taas itsestäni jotain, hän mietti.

Ja olisin kuin stalkkeri. Sellainen joka tietää minkälainen keittiö tai eteinen kohteeksi joutuneena uhrilla on. Ja Pete tiesikin, talon myynyt edellinen asukas oli palkannut Peten tuttuna naapurina maalaamaan seiniä ja vaihtamaan kalusteita myynti-ilmoituksen valokuvia varten.

Ei perhana. Hänen kyttäämisensä varmasti täytti kaikki tunnuspiirteet, joita oikealla seonneella stalkkerilla  on. Tai siltä se varmasti näytti. Mikki Hiiri-lippiksessä liikkuva pellehermanni ei tosin kiinnostunut muuten laisinkaan. Vaikka tämä varmasti oletti niin. Ja sai siitä vain lisää virtaa kompleksiinsa.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti