Novelliblogi - Monta pientä tarinaa ja yksi iso novelli

lauantai 28. elokuuta 2021

Puutarhurin työhaastattelu

 

Matias ei ollut aiemmin koskaan pitänyt työhaastattelua. Siihen ei ollut tarvetta, hän oli tottunut tekemään kaiken itse. Hänen pikkubisneksensä oli kuitenkin niin kovassa nosteessa, että oli pakko miettiä jo toiminnan laajentamista. Nyt pitikin reagoida ja mennä epämukavuusalueelle oman pehmoisen kuplan ulkopuolelle, palkata ventovieras avuksi.

Viherbuumi kävi kuumana, ilmastoasiat olivat toki tärkeitä, mutta ihmisten käytös kestävän talouden suhteen oli Matiaksen mielestä välillä jo maanista. Häntä vietiin kuin hölmöä turistia basaarissa, neuvomaan ja konsultoimaan, tekemään ja suunnittelemaan, välillä takapihalle ja välillä isoihin puistoihin ja puutarhoihin. Rauhallinen ja hiljaisuudesta nauttiva Matias oli kuin painekattilassa.

Typeriä kysymyksiä ei asiakkailta kuullut, ne kuuluivat työnkuvaan. Mitä parempi ja kuvaavampi vastaus, sitä varmempi toimeksianto. Ja sitä nopeampaa rahaa. Asiakkaiden kuuluikin olla tietämättömiä.

Tällä kertaa tilanne oli täysin päinvastainen, nyt Matiaksen tuli itse esittää omat kysymyksensä. Hän oli tyynen rauhallinen ja vakaa työssään, mutta tämä oli kuumotuksessaan ja omassa luokassaan aivan uusi asia. Käsien vapina tuskin näkyi, eikä ääni värähtele muutenkaan, siihen voi kyllä aina luottaa. Matias todennäköisesti sulkeutuisi vain entisestään. Ja pahin painajainen olisi, että haastattelu olisi väkinäistä muminaa.

 

Pöydällä lojui ruutuvihko, jossa oli valmiina vain yksi kysymys:

Mitä sinä vihaat työssäsi kaikkein eniten?

 

Matias pelkäsi kysyä tuota ainoaa keksimäänsä kysymystäänkin. Oliko se liian tunkeileva? Se paljasti ihmisestä enemmän kuin tämä saattoi arvatakaan. Kipukohdan, keskeneräisyyden, epäkypsyyden.

Jos hakija vihaisi häviämistä, oli tämä todennäköisesti epäsosiaalinen työkaveri. Mutta Matias ei halunnut itselleen kilpailijaa. Toisaalta jos hakija vihaisi epäonnistumista, hän saattoi olla tunnollinen ja tarkka työssään. Ja auttamatta kovan työtahdin mukaan pääseminen olisi pitkä prosessi opettaa. Tyhmiä ihmisiä vihaava taas narahtaisi ylimielisyydestä.

Uudella työntekijällä tosin oli ylivoimaiset mahdollisuudet saada Matias pomokseen, hän oli ainoa hakija. Ystävä ja yhteistyökumppani oli suositellut tätä nuorehkoa naista, jonka tatuoinnit ja värikäs keesi oli kuin suoraan punkmeemistä. Kaverilla oli selkeästi oma lehmä ojassa, vinkki työpaikasta oli selvästi myös kalastusyritys, kiinnostuksen saattoi astia molemmin puolin. Ensi keväänä juotaisiin kuohuviiniä hotellihuoneessa kihlajaisten kunniaksi, Matias hymyili.

”Moi, olen Jonna, olenko oikeassa paikassa?”.

”Olet kyllä, oletko se Peten kaveri?”

”Joo, otin työvaatteet ja työkaluni mukaan kun kuulin että sinulla on kiire saada apuja. Mistä aloitetaan tänään?”.

Mikä helpotus. Tämä haastattelu olikin tässä, onneksi ei tarvitse turista ajankuluksi joutavia. Joistakin vain näkee heti että tässä on hyvä tyyppi. Ainoa kysymys olisi enää, että kuinka paljon haluat, että maksan sinulle. Rahaa nimittäin tulee ovista ja ikkunoista, siitä ei olisi enää epäilystäkään.

Pieni nainen joka oli kuulemma huonekaluvaraston nopein työntekijä, käytti vapaa-aikansakin niin tehokkaasti, ettei työaikaa tarvitse käyttää kahvilan pöytää kuluttamassa.

Täydellinen työhaastattelu Matias mietti tyytyväisenä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti